kaupunkilaisrouvasta metsän asukiksi

Kun on talot ja autot, hyvät työpaikat ja julkinen asema, niin elämän on pakko olla hienoa ja helppoa. Joskus vaan vastaan tulee tarve muuttaa olevaa ja tehdä ratkaisu. Minun ratkaisuni alkoi vuonna 2010 järjestelemällä työkuvioita uusiksi. Menin oikeisiin töihin ja pidin firman sivutoimisena. Oikeissa töissä on ihan eri tason turva esimerkiksi tapaturman varalta.

6/2012 alkoi isompi muutos elämässäni, josta en silloin vielä muuta tiennyt, kuin hain taloa kaupungista, mihin saisi hevosen mukaan. Kumma kyllä yksikään kiinteistövälittäjä ei ollut kiinnostunut ottamaan minua asiakkaakseen. Näin jälkikäteen ymmärrän, että tässä suuressa kaupungissa on alle 50 taloa, joihin saa hevosen omaan pihaan. Eikä näistä taloista tule yksikään julkiseen myyntiin, ne peritään tai ostetaan tutulta.

Syyskuussa 2012 löysin maanantai aamuna kello 7.30 netistä myytävänä talon, jossa olisi piharakennus. Sovin katsomisen sille illalle kello viideksi. Isäni, tyttäreni ja koirani lähtivät mukaan. Näen edelleen silmissäni, kuinka koirani karkasi autosta ulos ja juoksi läheisen puun ympäri, palasi pallo suussaan takaisin. Koiran ilme kertoi kaiken. Pihassa kasvoi puita, joissa roikkui palloja vaikka millä mitalla. Koirani oli jo ostanut talon.

Kömpiessäni ulos autosta, tyttäreni juoksi jo talolta mäkeä alas ja huusi " Äiti, meidän hepo pystyy syömään porkkanoita suoraan keittiön ikkunasta" . Siis tytär ja hepo olivat jo ostaneet talon.

Noustessamme loivaa rinnettä ylös talolle, isäni haastoi jo riitaa kiinteistövälittäjän kanssa siitä, mistä kohdin tontin raja sitten kulkee. Ihana kiinteistövälittäjä ( ikäiseni nainen) pysähtyi ja osoitti suoraan metsään ja sanoi isälleni, että kaikki minkä näet kuuluu tähän tilaan. Isän suu ei usein jää auki, mutta kun se sulkeutui, se pian avautui uudelleen " Ota tää". Eli niin oli isänikin jo talon ostanut, eikä oltu edes sisällä.

Pysähdyimme portailla ja kiinteistövälittäjä näytti metsään päin ulkorakennuksen paikan. Siellä näkyi vinossa könöttävä ruskea rakennus. Näytti ruosteiselta. Kiinteistövälittäjä kääntyessään sanoi sen aikoinaan toimineen navettana. SIIS ELÄINTILA! Nyt olin jo päättänyt ostaa talon. Kaupungissamme ei saa eläintiloja enää rakentaa, varsinkaan tälle alueelle. Ja täällä seisoo eläintila meidän hepoa varten.

Ilmeisesti katseltiin paikkoja, en muista siitä oikein mitään. Isäni oli löytänyt jostain saunan, itse en nähnyt mitään saunaa, tosin en kait muutakaan. Kiinteistövälittäjän ilmoittaessa hinnan, vastasin vaan että käy. Mikä olin minä sanomaan toisin, kun koko porukka oli jo talon ostanut mielessään. Kyselin hieman myöhemmin papereita allekirjoittaessa, olisiko minun pitänyt tinkiä, kuuluuko niin tehdä. Kiinteistövälittäjä kertoi, että koska olin hyväksynyt hinnan, hän joutuisi maksamaan 20 000e sakkoa, jos myisi sen jollekin toiselle. Olin kuulemma juuri allekirjoittanut sellaisen sopimuksen. Eli ei kannattanut nyt tinkiä.

Tunti talolta lähdön jälkeen kiinteistövälittäjä soitti ja kysyi josko myisin talon. Saisin vielä 10 000e voittoa. Miten voisin myydä talon, kun siitä tulisi minun kotini. Menetin siis rahan, mutta sain kodin.

ulko huussi

Olin ostanut vuonna -54 rakennetun purkukuntoisen rintamamiestalon. Ulkovessalla ja eläinsuojalla. Olikohan siinä talossa muuta.. omenapuu. En ole ikinä asunut vanhassa talossa. Tässä kohtaa en vielä tiennyt, että hiukset voivat oikeasti nousta pystyyn.

Tyttäreni huomio ikkunasta, josta voi syöttää porkkanoita hevoselle olikin mielenkiintoinen juttu. Sain sellaisen, olisiko se nyt sitten etiäinen, uni tai jokin, että löydän kyllä talon, ja syötän sen keittiön ikkunasta hepolle porkkanoita. Erikoista että se tuli heti pihaan tullessa esille.

Taloon liittyi myös toinen unen omainen miete. Lupasin jollekin mummolle, että pidän hänen omenapuistaan huolen, jos saan talon. Sekin tuli heti pihaan tullessa esiin.

Kaupat tehtiin ja muutin taloon koiran ja kahden kissan kanssa lokakuun alussa 2012. Ei sisävessaa, ei lämmintä vettä, hella joka puski savun kerta toisensa jälkeen sisään, eikä piippuun. Nuohoojan mukaan hieno hella ja tällä seudulla hella on kullan arvoinen. Mutta koska hella inhosi minua ja minä sitä, se sai häädön. Aikas painava se oli saada pihalle ja siinä se sisääntulon edessä seisoo edelleen 2016.

Maailman ihanin putkimies kävi kertomassa kaupunkilaisrouvalle, että jos lämminvesivaraajasta laittaa töpselin seinään, tulee myös lämmintä vettä. Paitsi jos on sähkökatkos tai ollaan ruikittu vettä holtittomasti kesällä, niin kaivo on tyhjä. Ja kaivo tyhjeni jatkuvasti kesällä, kunnes ihana putkimies piti meille puhuttelun suihkussa käynnin ajasta, kesällä vain 5 minuuttia.

Heposet muuttivat pihaan lokakuun lopussa 2012. Eli kuukauden minun jälkeeni. En ollut vielä toipunut omasta muutostani, kun oma hepo ja kaksi kaverilta lainattua hepoa muuttivat pihaan. Sen jälkeen ei ole koskaan tullut aikaa, jolloin ei olisi mitään tekemistä. Tai tylsää.

Vaikka tiedän koko joukon asioita elämästä, niin täällä korvessa ( 14 km kaupunkiin) olen oppinut miljoona asiaa elämästä joka ikinen kuukausi. Esimerkiksi sellainen sanonta, että hiukset nousevat pystyyn. Siis ne oikeasti osaa nousta pystyyn sopivissa olosuhteissa. Minulla tällainen tuli vastaan ensimmäisellä viikolla. Viikonlopun aamu ja päätin sukkasillaan hakea puita kellarista takkaa varten. Rappuset juostuani alas, pysähdyin niille askeleilleni ja hiukseni nousivat siis oikeasti pystyyn. Olin viikko sitten ostanut itselleni kodin, ja nyt seisoin sen kellarissa nilkkoja myöten vedessä, joka virtasi. Puut jäi hakematta, kun piti hapuilla yläkertaan ja miettiä mitä nyt pitää tehdä. Olin kyllä kuullut kellareista, joihin nousee vesi. Kuinka monessa talossa se vesi virtaa, niin että sen tuntee?

En mennyt kellariin enää uudestaan sinä päivänä, niin järkyttynyt olin. Seuraavana aamuna päätin olla rohkea ja yrittää edes tarkistaa tilanteen, josko sitten osaisin selittää jollekin osaavalle katastrofin. Kellarin lattia oli aivan kuiva. Vaikka kuinka kiersin koko kellarin, en löytänyt kosteutta.

Myöhemmin sama toistui muutaman kerran, mutta koska en enää ollut niin järkyttynyt asiasta, aloin etsiä johtolankoja. Ja löytyihin niitä. Jos sadevedet on ohjattu katolta saaveihin, jotka kallistavat veden suoraan seinään, saattaa syksyisin olla kosteampaa kellarissa. Sitä virtausta en ole vieläkään selvittänyt, että missä se "viemäri" sitten sijaitsee. Kyhäsin sadevesijärjestelmän naruilla ja viemäriputkilla viemään kattovedet pois talon luota. Ja kellarin on pysynyt kuivana.