Kylään oli tulossa muut mun lapsukaiset, täällä kotona asuu noin kaksi. Kun vieraat tulivat pihaan, niin eikun pitsat pois laatikoista ja muoveista ja uuni päälle. Kaikki valot sammui samaan aikaan! Tyttäreni käänsi hellan nupin takaisin nollaan, ja kas! Valot palasivat. Pitsaa yritettiin paistaa 75 asteessa, muuhun ei tehot talossa riittäneet. Ei niitä pitsoja kukaan syönyt. Onneksi myös metsään saatiin tilattua valmiiksi paistetut pitsat. Siinäkin on muuten pieni ongelma. Koska olemme toisen pitsa yrittäjän alueella, ei se jolla olisi ollut tie meille voinut lähteä pitsoja toimittamaan. Ja se kenen alueella olimme, ei tietenkään lähtenyt niitä toimittamaan, koska hän olisi joutunut kiertämään tämän toisen pitsayrittäjän vierestä päästäkseen meille. No löytyi kolmas, jolla ei ilmeisesti ollut pitsan toimitusrajoja.
Ilmeiseksi kävi, että meillä on liian vähän sähköä uunin käyttöä varten. En tuosta sähköstä paljon ymmärrä, mutta ilmeisesti johto tai jokin muu oli liian pieni. Luulin että sähkö kulkee pienestä reiästäkin. Koska rakas esikoiseni opiskeli samaan aikaan sähköä ammattikoulussa, pyysin sieltä tekijöitä ja neljä poikaa sai samalla lopputyön. Piti saada toimiva hella ja nätimmät johdot koko taloon. Taloni sähkökuvat taisivat jäädä johonkin koulun kaappiin??
Urakka alkoi 11/12 ja kun en tiedä minkälaisia yleensä sähköurakat ovat, niin kyllä tätä ihmeteltiin oikein tuttujen kanssa. Isäni kysyi alkuvaiheessa, tuleeko näille sohvalla makaaville apupojille jossain vaiheessa joku urakkaa tekevä osaava mestari tänne. Ei tullut, ne sohvalla makaavat olivat niitä mestareita.
Urakka ei maksanut päätä huimaavia summia, mutta siihen kuului erinäisiä mielestäni hieman erikoisia työsuorituksia minulta. Töistä tullessani ensimmäiseksi aloin keräämään kaikkialla lojuvia pitsalaatikoita ja karkkipapereita sekä juomatölkkejä yhteen kasaan. Toisaalle kasasin sinne tänne sinkoilleita sähkötarvikkeita. Oli kuorittuja johdon palasia, johtoa eri paksuisia, kiinnikkeitä ja työkaluja.
Yhtenä iltana kotiin tullessa taloon ei tullut ollenkaan valoa ja oli aikas viileää sisällä. Elettiin kuitenkin joulukuuta ja pakkasta ulkona sellainen -15 astetta. Soitin pojalle sähköviasta. Ei kuulemma hätää, ei ollut mitään vikaa. He eivät vain olleet jaksaneet kytkeä jotain piuhaa, niin taloon ei siis tullut sähköä. Huomenna tulisi taas sähköä. Luultavasti en kuulostanut kovin herttaiselta puhelimessa siinä pimeässä kylmässä talossa seistessäni, koska poika oli tunnin päästä yhdistänyt sen piuhan, millä saatiin valoa ja lämpöä.
Tietenkin sain jossain vaiheessa flunssan ja jäin töistä pois parannellakseni itseni kotona leväten. Karmean sairasloman lopetin siihen päivään ja menin töihin lepäämään. Vaikka olin sulkeutunut makuuhuoneeseen, kuului olohuoneen disko ja basso ihan liian selvästi seinien läpi. Ja vaikka makuuhuoneen ovi on liian tiivis normaalielämään, niin kyllä 15 asteen pakkanen vaan hiipi oven läpi ulko-ovien ollessa koko päivän auki. Mestarit ilmeisesti rasittuivat kovasti urakasta ilman taukoja, kun ymmärsivät lähteä ajoissa pois. Ja heti pistin takan päälle ja lämmintä taloon.
| melkein valmis ulkovalo vasta 2 vuotta |
Hyvä puoli tässä omasta takaa olevassa sähkömiehessä on se, että apua on ihan puhelimen päässä saatavissa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Toinen juttu se on sitten saada paikalle ja tekemään suunniteltuja vetoja loppun asti. Olenkin päättänyt opetella itse sähköä ja niiden piuhojen vetämistä. Kytkekööt sitten osaajat jonain päivänä.
Talossani on varmasti yksi hienoimmista ja moderneimmasta sähkötaulusta. Nappuloita on paljon ja sen kun naksuttelet niitä ylös tai alas, niin tulee ja ei tule sähköä. Jos joku nappula on mennyt alas, niin sitten vaan naksauttelee ylös ja elämä hymyilee jälleen. Nappuloiden napsauttelu ei auta, jos on ensin kaatanut puun ulkona sähköjohdolle, tai joku kytkentä on irronnut, sulake palanut ulkona olevasta laatikosta, sulake saattaa myös mennä jostain tolpasta jonkun muun tontilla. Hienoimmat "revontulet" olen nähnyt kun rajanaapurimme tontilla oleva pääkeskus torni alkoi sinkoilla sinisiä valokaaria tonttini yli. Huono puoli tässä kauniissa näyssä oli se, että joka ikinen kopukka aitauksessa pakeni paikalta 8 kilometrin päähän, jokainen tietysti tehden aitaan omalle kohdalleen reiän. Kello oli viisi aamulla kun eräs kauenmpana oleva naapuri minut herätti tähän kauniiseen valonäytökseen. Hän siis kertoi hevosteni olevan siellä 8 kilometrin päässä. Kaksi tuntia herätyksen jälkeen, kun olin saanut heposet suljettua talliin, saatoin ihailla valonäytöstä pimeästä talostani. Koko tienoo oli pimeänä, koska myöskään katuvalot tai muut eivät toimineet.
Tällä alueella menevät sähköt usein pois, milloin mistäkin syystä. Olenkin sen vuoksi laittanut jokaiseen oviaukkoon patterilla toimivan pikkuvalon, että näkee kulkea. Vesipumppukaan ei muuten toimi ilman sähköä.
Täällä korvessa ( 14km kaupunkiin) olen oppinut mitä on pimeä. Pimeässä ei näe eteensä, ei yhtään. Olen kävellyt päin isoa hevosta, pudonnut kuoppiin ja portaista. Puut siirtyvät juuri siihen mistä ajattelin kävellä ja kukkapenkit jää jalkoihin. Nyt kun aikaa on kulunut, niin silmäni ovat alkaneet tottua valottomuuteen. Välillä taivas on vaaleampi, kuin ympäröivä mustuus, niin siitä voi silloin saada ohjeita kulkuväylistä. Tähdet näkyvät paremmin kuin missään ja valokuvissa katuvalot saavat maiseman näyttämään kuin kaikki olisi tulessa. Kauneinta on silloin kun on lunta maassa ja kuu loistaa. Silloin ei ole pimeää, vaan ihan valoisaa ilman värejä. Mutta kumma juttu, täällä en pelkää pimeää. Se on kuin ystävä ja turvapaikka. Voin seistä ihan tienvieressä, eikä ohikulkija näe minua. Tosin en itsekään näe tien reunassa seisovia peuroja, ja niitä on paljon.
Olen opetellut hautaamaan sähköjohtoja ja kiinnittämään niitä puihin. Osaan tehdä sään kestäviä johdon jatkoksia, jotka kestävät talven. Ymmärrän jo pikkasen sähköpaimenen toimintaa ja miksi virta ei kulje piuhassa vaikka pitäisi. Eniten näitä sähköviritelmiä tulee tehtyä ulkovalojen vuoksi. Vieläkään en oikein tiedä, missä on minkäkinlaisen valon paikka. Haluan pimeään talveen tunnelmaa ja silti työvalot pitää olla kohdillaan. Suomessa on turhan vähän variaatioita ulkovaloille. Siinä taas yksi mitä pitää jossain vaiheessa itse opiskella tekemään.